Natosta pitää keskustella tosiasioiden pohjalta

René Nyberg – 2nd November

Helsingin Sanomat

HOKEMINEN Nato-jäsenyydestä on veden kirnuamista. Vakavampaa on jäsenyyden seurausten vähättely.

Kuvitelma, että liittyminen Natoon olisi vain tekninen askel, on sekä Suomessa että Ruotsissa käynnissä olevan keskustelun yleinen harha.

On totta, että Suomi ja Ruotsi ovat vieneet Nato-yhteistyönsä niin pitkälle kuin se ilman jäsenyyttä on mahdollista. 
Mutta askel jäsenyyteen olisi kaikkea muuta kuin tekninen. Se johtaisi välirikkoon Venäjän kanssa, johon meidän ei todellakaan ole syytä itseämme ajaa. Sitä, joka muuta väittää, ei voi auttaa, enkä ole vaihtanut mielipidettäni jätettyäni Moskovan ja ulkoministeriön. Päätöstä liittyä Natoon ei tehdä Ruotsissa hallitusta vaihtamalla. Se edellyttää laajaa konsensusta. Sama koskee Suomea.

Nato-jäsenyyden puute ei suinkaan estä Suomen puolustuksen vahvistamista ja tunkeutumiskynnyksen nostamista. Tämä näkemys yhdistää Helsinkiä ja Tukholmaa. Tulokset ovat parempia, ja niihin on päästy nopeammin kuin kukaan osasi uskoa.

Tämän yhteistyön pohja on vahva, eikä se ole yksipuolinen. Suomi hyötyy strategisesta syvyydestä, jota muun muassa Ruotsin lentokentät ja satamat tarjoavat.

Myös Suomen ja Ruotsin Nato-yhteys on todellinen ja kehittyvä. Sama koskee yhteistyötä Yhdysvaltojen ja muiden Nato-maiden kanssa. Suomi valmistautuu myös antamaan ja tarvittaessa pyytämään apua.

J. K. Paasikiven muotokuvan (HS Mielipide 31.10. ja 1.11.) jäljensi venäläinen taiteilija, joka oli maalannut muotokuvan Saksan valtakunnan viimeisestä suurlähettiläästä, kreivi Friedrich-Werner von der Schulenburgista valokuvien perusteella Saksan liittotasavallan residenssiin. Hitler hirtätti tämän Paasikiven kollegan pianonkielellä vuonna 1944.

Paasikiven muotokuva oli Moskovan residenssin ainoa ­taideteos, jolla oli yhteys Suomen ja rakennuksen historiaan. Silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja paljasti helmikuussa 2003 Eero Järnefeltin taulusta teetetyn jäljennöksen ulko­ministeri Igor Ivanovin ollessa läsnä. Tuomiojan mukaan ”se sijoitetaan suurlähettilään työhuoneeseen, joka sisustuksensa puolesta on yhä sama kuin se oli Paasikiven isännöidessä tätä taloa”.

Paasikiven muotokuvan korvaaminen abstraktilla taululla saattoi olla Ateneumin mielestä esteettisesti perusteltua, mutta talon isännältä se oli ajattelematon ja historiaton teko.

Print Friendly, PDF & Email
Written by René Nyberg